Musta Maija on suomalainen korttipeli, joka tunnetaan erityisesti lasten ja perheiden keskuudessa, mutta tarjoaa myös aikuisille taktisia mahdollisuuksia. Peli on suosittu sen yksinkertaisen, mutta älyllisesti haastavan pelimekaniikan vuoksi, jossa musta maija eli patarouva on keskeinen erikoiskortti, jonka omistaminen pelin lopussa merkitsee häviötä. Pelin taustaksi on hyvä tietää, että musta maija on peräisin suomalaisesta korttipelikulttuurista ja käyttää tavallista 52 kortin angloamerikkalaista korttipakkaa. Pelin nimi tulee patakuningattaresta, jonka rooli pelissä on negatiivinen: kukaan ei halua jäädä sen kanssa käsiinsä pelin lopussa.
Musta Maija on perinteinen suomalainen korttipeli, jonka juuret ulottuvat Euroopan laajemman korttipelitradition piiriin. Korttipelit tulivat Kiinasta Eurooppaan silkkitien varrella, ja jo 1300-luvulla pelikortit olivat saapuneet useisiin Euroopan maihin. 1400-luvulla Ranskassa muodostuivat neljä tuttua korttimaan symbolia – hertta, pata, ruutu ja risti – jotka vakiintuivat eurooppalaiseen korttipelitraditioon ja säilyivät edelleen tänä päivänä. Musta Maija itse on suomalainen variaatio klassisesta korttipelistämme ja sillä on erityinen asema suomalaisessa pelikulttuurissa. Pelin nimi viittaa patakuningattareen, joka on pelin tärkein kortti ja samalla pelaajien kaikkein eniten pelätty kortti.
Musta Maija pelataan tavallisella 52 kortin korttipakalla. Pelin tavoite on yksinkertainen: päästä eroon kaikista korteista mahdollisimman nopeasti, sillä pelin häviää se pelaaja, jolle pelin päättyessä jää käteen musta maija, eli patarouva. Pelin valmistelu alkaa siten, että jakaja jakaa pelaajille kortteja. Tyypillisesti jokaiselle pelaajalle jaetaan viisi korttia, vaikka pelistä on versioita, joissa kortteja voidaan jakaa enemmän. Loput kortit asetetaan pöydälle umpipakaksi kuvapuoli alaspäin.
Pelin kulku etenee seuraavasti: jakajan vasemmalla puolella oleva pelaaja aloittaa laittamalla pöytään yhdestä viiteen samaa maata olevaa korttia seuraavalle pelaajalle. Tämän jälkeen jakaja nostaa nostopakan päällimmäisen kortin, josta tulee valttikortti.
Kun kortit on laitettu pöytään, seuraava pelaaja voi joko kaataa ne tai nostaa ne käteensä. Kortin voi kaataa samaa maata olevalla suuremmalla kortilla (kakkonen on suurin ja ässä pienin) tai valttikortilla. Jos pelaaja onnistuu kaatamaan kaikki hänelle eteen lyödyt kortit, hän saa täydentää kätensä pakasta ja heittää sitten vuorostaan. Jos pelaaja ei pysty kaatamaan kaikkia kortteja, hän joutuu nostamaan kortit käteensä ja vuoro siirtyy seuraavalle pelaajalle.
Kun pakka loppuu, pelaajille saa lyödä vain niin monta korttia kuin heillä on kädessään. Häviäjä on pelaaja, jolla on pelin lopussa musta maija käsissään.

Tavallisen 52 kortin pakan kaikki kortit ovat käytössä musta maija -pelissä, mutta yhdellä kortilla on erityinen rooli: patakuningatar eli musta maija. Musta maija on pelissä ainutlaatuinen kortti. Sitä mikään kortti ei voi kaataa, eikä se voi kaataa muita kortteja. Tämä tekee mustasta maijasta pelossa pidetyn kortin, jota pelaajat haluavat välttää viimeiseen asti. Pelin loppuessa se pelaaja, jolle musta maija jää käteen, häviää pelin. Muiden korttien arvohierarkia noudattaa perinteistä järjestystä: ässä on korkein, kuningas, kuningatar, sotilas, kymmenen kunnes kahteen. Valttikortti (valittu kortti) voi voittaa minkä tahansa muun kortin samaa maata olevista korteista.
Vaikka musta maija näyttää yksinkertaiselta pelistä, se sisältää merkittäviä taktiikan elementtejä, jotka tekevät siitä kiinnostavan myös kokeneille pelaajille. Onnistunut pelin pelaaminen vaatii hyvää muistia ja taktista ajattelua. Muistin merkitys on ensiarvoisen tärkeä. Pelaajien tulisi muistaa, mitkä kortit on jo pelattu ja mitkä ovat vielä pakassa tai muiden pelaajien käsissä. Erityisesti mustan maijan sijainnin seuranta on kriittistä – jos osaat arvata, kuka sillä hyödyttää, voit varautua paremmin.
Korttien heittämisen strategia on toinen keskeinen tekijä. Kun heität kortteja seuraavalle pelaajalle, sinun tulisi harkita, voiko hän todennäköisesti kaataa ne vai joutuuko hän nostamaan ne. Korkeiden korttien heittäminen varhaisen pelin vaiheessa voi auttaa sinua pääsemään eroon vaarallisista korteista. Valttikortin hyödyntäminen on tärkeää. Kun valtti on valittu, pelaajien tulisi olla tietoisia siitä, ketkä voivat käyttää valttikortteja ja mitkä pelaajat ovat haavoittuvia valteille.
Musta maija on ensisijaisesti perhepeli ja sosiaalinen kokemus. Se on säilytetty sukupolvesta toiseen ja toimii merkittävänä osana suomalaista perhekulttuurissa. Pelin yksinkertaiset säännöt mahdollistavat sen, että pienetkin lapset voivat osallistua, mutta riittävä taktinen syvyys pitää pelin mielenkiintoisena myös aikuisille. Peliä pelataan tyypillisesti 3–6 pelaajan ryhmissä, mikä tekee siitä ihanteellisen perheen tai ystäväryhmän yhteiselle ajanvietolle.
Musta maija säilyttää vahvaa suosiota Suomessa nykypäivässä. Peli pidetään usein lastenpelinä, mutta sen vetovoimaa ei rajoita se. Pelaajat kaikenikäisistä löytävät siitä mielekkään ajanvietteen, eikä pelin yksinkertaisuus ole ollenkaan ongelma – pikemminkin se on vahvuus. Pelin suosio perustuu useisiin tekijöihin. Ensinnäkin sen säännöt ovat helppoja oppia, joten se on helppo ottaa peliin mukaan missä tahansa tilanteessa. Toiseksi, se sopii monille pelaajille – minimiluku on kolme pelaajaa, maksimi kahdeksan, mikä tarkoittaa, että se sopii useimpiin sosiaalisiin tilanteisiin. Kolmanneksi, pelissä on riittävästi onnentekijöitä, jotta jokainen kokee olevansa mukana kilpailussa, mutta taktinen elementti tekee pelistä mielenkiintoisempaa vakavammallekin pelaajalle.
Musta maija on klassinen suomalainen korttipeli, joka on säilynyt paikkansa suomalaisessa pelikulttuurissa sukupolvien ajan. Sen yksinkertaiset mutta viehättävät säännöt, riittävä strateginen syvyys ja sosiaalinen luonne tekevät siitä ihanteellisen valinnan perheille ja ystäväpiireille. Peliä pelataan tavallisella 52 kortin korttipakalla, jossa patakuningatar on pelätyin kortti – jokainen pelaaja pyrkii välttämään sen saamista käsiinsä pelin lopussa.
Pelin merkitys suomalaisessa kulttuurissa ulottuu pelkän viihteen ulkopuolelle – se on sosiaalisen yhdessälolon väline, muistojen luoja ja sukupolvien välinen yhteys. Siksi musta maija jatkaa elämää suomalaisissa kodeissa ja tulee tekemään niin todennäköisesti vielä pitkään.